Valinnoilla on väliä – ajatuksia koiranomistamisen ekologisuudesta

1.8.2018

Rakastan koiria. Siis todella. Sekoan, kun näen sellaisen. Oireet ovat hieman lieventyneet oman koiran myötä, mutta minut saattaa edelleen bongata metrosta onnellinen virne naamallani, jos samassa vaunussa sattuu matkustamaan nelijalkainen ystävä.

 

Koska olen päättänyt ottaa elämätapani syyniin ja tarkastella niiden kestävyyttä kriittisesti, koiran kokoista osaa elämästäni ei voi jättää huomiotta. Koiran omistavan henkilön ekologinen jalanjälki on arvatenkin koiratonta vertaistaan suurempi. Esimerkiksi koiran eläinperäinen ruokavalio ja ruokien epämääräiset valmistustavat sekä kuljetus ulkomailta eivät varsinaisesti ole mikään pieni yksityiskohta, jonka voisi ohittaa olankohautuksella. The Guardianin artikkelin mukaan lihantuotannon ympäristövaikutuksista neljännes on peräisin lemmikkien ruuan valmistuksesta. Ekologisten seikkojen lisäksi päänvaivaa aiheuttavat muutkin eettiset kysymykset. Onko lemmikkien pitäminen ylipäätään oikein?

 

Eettiset kysymykset vaikuttivat valintaani jo koiraa hankkiessa: Churro on adoptoitu Romaniasta, jossa kulkukoirat ovat valtava ongelma. Se syntyi kenenkään sitä toivomatta vailla toivoa kovin onnellisesta elämästä. Ilman Kulkurit ry:tä – ja kenties minuakin – Churro ei ehkä olisi edes hengissä. Kulkurit ry tekee muuten äärimmäisen hienoa työtä, sillä se ei ainoastaan pyöritä adoptio-ohjelmaa, vaan toteuttaa sterilointikampanjoita, jolloin paikalliset voivat tuoda lemmikkejään kastroitaviksi ja steriloitaviksi ilmaiseksi. Näin puututaan kulkukoiraongelman syihin.

 

Tässä kohtaa haluan nostaa esiin sen, etten missään nimessä koe, että rescuekoiran hankkiminen olisi oikein ja kasvattajalta hankkiminen väärin. Kenneltoiminta mahdollistaa esimerkiksi koiran taustan jäljittämisen ja sitä kautta monien sairauksien ennakoinnin ja niiden periytymisen estämisen. Ulkomailta tuotujen koirien taustoista ei usein tiedetä juuri mitään ja ikäviin yllätyksiin on hyvä varautua. Myös sekarotuinen koira voi sairastua! Lisäksi pennun hankkiminen kasvattajalta mahdollistaa työskentelyn aloittamisen koiran kanssa jo hyvin aikaisin, mikä ulkomailta adoptoidun koiran kanssa onnistuu vain harvoin. Churro tuli meille reilun puolen vuoden ikäisenä ja siihen saakka se oli elänyt tarhassa. Ensimmäisen kolmen elinkuukauden sosiaalistumiskausi kului ilman toivottavaa määrää ihmiskontakteja, mikä tarkoitti sitä, että vaati työtä ja aikaa saada Churro luottamaan ihmisiin. 

 

Ekologisen kestävyyden kannalta sen sijaan olisi varsin helppo päätyä siihen lopputulokseen, että tämä elämä olisi parempi elää ilman tuota päivieni onnea. On kuitenkin esitetty arvioita, että koiria on maailmassa noin miljardi. Lemmikkejä näistä on vain 250 miljoonaa. Koska koira on sekasyöjä, joka on kehittynyt syömään ihmisten jätteitä, ympäristön näkökulmasta ongelma on nimenomaan omistajan elämäntavoissa. Lemmikkieläimellä ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä se syö tai miten usein ja mihin sitä kuskataan. Lemmikin omistaminen sekä kaikki muu, mitä siihen liittyy, ovat omistajan tekemiä valintoja. Ruokavaliotrendit, kuten raakaruokinta (edelleen, koirat ovat sekasyöjiä) ja viljaton ruokavalio ovat ihmisen päähänpistoja (eläinlääkärin neuvoihin tulee mielestäni luottaa, mutta moni omistaja vaikuttaisi valitsevan esimerkiksi viljattoman ruokavalion vain siksi, että muutkin tekevät niin. Viljaton ruokavalio on äskettäin yhdistetty koirien sydänongelmiin).

 

Lemmikkiarki on täynnä mahdollisuuksia valita kestävämmin. Siihen, mistä ja miten koiranruoka päätyy kaupan hyllyille, tunnutaan kuitenkin kiinnittävän kovin vähän huomiota. Ruokasäkit tilataan ulkomailta ja epämääräiset kanaherkut napataan kaupasta sen kummempaa miettimättä, koska niin on totuttu toimimaan.

 

Lukemani perusteella näyttää siltä, että koira kyllä selviää kasvipohjaisella ravinnolla, MUTTA se vaatii laajaa ja perusteellista ymmärrystä koiran tarvitsemista ravintoaineista. Itselläni sellaista ei ole. Onnekseni markkinoille on tullut kotimainen kuivaruoka, joka sisältää vain suomalaisia raaka-aineita, muun muassa villiä Itämeren kalaa. Tällä hetkellä pidän sitä meille parhaana vaihtoehtona – ainakin siihen saakka, kunnes joku alkaa valmistaa Suomessa kasvatetuista sirkoista ruokaa myös koirille (markkinoilta löytyy jo koiranruoka, jossa käytetään kotisirkkoja, mutta ainakin tässä on mukana sian ja naudan jauhelihaa).

 

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole tarjota vastauksia tai syyllistää ketään. Haluan nostaa asiaa esille, koska usein tuntuu siltä, että koiran omistamisen kuormittavuus sivuutetaan kestävistä elämäntavoista keskusteltaessa. Eettiset näkökulmat ovat oma lukunsa. Vaikken pysty kuvittelemaan enää elämää ilman koiraa, kannustan silti kriittisesti pohtimaan sitä, onko oikein rajoittaa eläimen elämää niin, että ihminen määrittää sen mahdollisuudet toimia. Kadulle syntyneen koiran mahdollisuudet selviytyä saattavat ilman ihmistä olla vähäiset, mutta toisaalta, jos vain yksi neljäsosa maailman koirista on lemmikkejä, ne näyttäisivät pystyvän selviytymään omilla ehdoillaan varsin hyvin. Koira ei ole pelkkä lemmikki, vaan ennen muuta laji, joka käyttäytyy sille ominaisella tavalla. On sekä omistajan että koiran edun mukaista hankkia luotettavaa ja ajantasaista tietoa koiran käyttäytymisestä muualtakin kuin koulutusoppaista.

 

Lopuksi: koiran jätökset ovat luonnollisesti asia, johon emme voi juuri vaikuttaa – paitsi kerätä ne! Yritin selvittää asiaa ja näyttäisi siltä, ettei koirankakka sovellu lannoitteeksi sellaisenaan, vaan pikemminkin kuormittaa ympäristöä. Lisäksi se on tautiriski. Varsin moni koira pitää muiden jätöksiä suurena herkkuna ja ehtii imuroida ne kitaansa ennen kuin omistaja ehtii reagoida. Olin yhteydessä Helsingin seudun ympäristöpalveluihin, josta vastattiin, että koiran jätökset kuuluvat sekajätteeseen. Sillä ei siis ole merkitystä, käyttääkö muovi- vai biojätepussia! Aina oppii jotain uutta.

 

Lue nämä, jos olet kiinnostunut koirista kotitalojen ulkopuolella:

 

The World is full of dogs Without Collars (The New York Times, 4/2016)

Stray Dogs Master Complex Moscow Subway System (ABC News, 3/2010)

Personality Traits of Companion and Free-Ranging Bali Dogs (Psychology Today, 6/2018)

 

Please reload