Zero Waste

2.7.2018

 

 

 

Törmäsin Zero Waste -termiin ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten lukiessani artikkelia yhdysvaltalaisesta Lauren Singerista. Vuotta aiemmin ympäristötieteitä opiskellut Singer oli perustanut Trash is for Tossers -bloginsa dokumentoidakseen matkansa kohti zero waste -elämäntapaa. Kuva lasipurkista, jonne Singer oli varastoinut tuolloin vuoden aikana tuottamansa kierrätettäväksi kelpaamattomat roskat, oli kunnioitusta herättävä. Nyt roskia on purkissa viiden vuoden edestä. Viiden.

 

Zero Waste -filosofian tavoitteena on muuttaa tavaran elinkaarta siten, ettei se päädy kaatopaikalle tai poltettavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa tuotteiden suunnittelua sellaisiksi, että ne on mahdollista käyttää uudelleen joko sellaisenaan tai uusien tuotteiden raaka-aineena. Yksittäiselle ihmiselle se voi tarkoittaa esimerkiksi kierrättämistä, tavaroiden lainaamista tai niiden hankkimista käytettyinä tai kertakäyttöisten esineiden vaihtamista uudelleenkäytettäviin. Minulle se tarkoittaa tänä vuonna oppituntia, jonka toivon tatuoituvan aivoihini loppuelämäkseni - sinne rinnastuskonjunktioiden ja ruotsin epäsäännöllisten verbien yläpuolelle.

 

 

 

Lukiessani Zero Waste -aiheisia juttuja, ensimmäinen ajatukseni on poikkeuksetta ollut, että kyllähän minäkin muuten, muttei varmasti onnistu täällä. Suomi, tämä muovipakkausten luvattu maa. Omatunto kuitenkin vihlaisi lukiessani Singerin haastattelua, jossa hän kertoi uskovansa informaation puutteen olevan suurin este jätteen vähentämiselle: ihmiset eivät ota selvää siitä, millaisia mahdollisuuksia jätteen vähentämiseksi lähiympäristöstä todellisuudessa löytyy. Guilty as charged. Olen silti hieman skeptinen, sillä esimerkiksi ruuan irtomyyntiin tunnutaan Suomessa suhtautuvan nihkeästi ja ainoa kauppa, josta papujen ja linssien kaltaisia elintarvikkeita voi ostaa omaan purkkiin, on Punnitse ja Säästä. Pesuaineita sai aikoinaan ostettua omaan astiaan Ruohonjuuresta, mutta sitten sekin kiellettiin. 

 

Tunnistan suurimman sudenkuoppani ja se on ruokakauppa - ja nimenomaan nälän yllättäessä. Silloin tällöin saan houkuteltua itseni ostamaan banaanin, mutta useimmiten se on välipalapatukka tai jugurttipurkki, jonka tyhjää pakkausta tungen roska-astiaan omantunnontuskissa kihisten.

 

Ratkaisu: eväät.

 

Itse asiassa, olen tämän asian suhteen jo varsin hyvin varusteltu. Kaapista löytyvät kaksi suurta Granitin lasista eväsrasiaa, yksi lasinen eväspurkki, Keep Cup ja alumiininen SIGG-juomapullo. Olen myös selaillut innolla Singerin blogin vinkkilistaa ja erityisesti DIY-pesuaineet ja -kosmetiikka saavat sormet syyhyämään. 

 

 

Tavoitteeni tälle vuodelle on kestävien valintojen kartoittaminen kaikilla elämän osa-alueeilla. Muovin vältteleminen tulee luultavasti olemaan haastavaa, mutta aion ottaa selvää, missä kaikkialla se onnistuu ja missä ei. Aihe on herättänyt kiinnostusta yhä enemmän myös Suomessa ja esimerkiksi ihana Eeva Kolu otti vastaan viikon Zero Waste -haasteen ja kirjoitti siitä Uudessa Muusassa. Suomalaisia ekologista kuluttamista käsitteleviä blogeja ovat esimerkiksi Trashless ja Roosa Blom

 

Toivon omaksuvani Zero Waste -filosofian osaksi arkeani, mutta haluan ottaa huomioon myös muut ympäristöön vaikuttavat tekijät. Yksi syy siihen, miksi halusin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen on se, että minua on viime aikoina ottanut päähän se mustavalkoisuus, jolla aiheesta julkisuudessa keskustellaan. Yksiselitteisiä ratkaisuja ei ole ja monen valinnan kohdalla on loppupeleissä päätettävä, mitä priorisoi. Ostan mielummin Ruotsissa viljeltyjä papuja pahvipakkauksessa, kuin toisella puolella maailmaa tuotettuja irtomyynnistä, mutta joku toinen saattaa päättää toisin. Valintojen tekeminen kuitenkin helpottuu, kun asioista ottaa selvää. Ja minähän otan. 

 

Jos kiinnostuit, kurkkaa Zero Waste -vinkkejä esimerkiksi Lauren Singerin Trash is for Tossers -blogista. Vegaanisia eväitä löydät reseptiarkistosta!

 

 

Please reload