Elokuu: ei se ole tyhmä, joka kysyy

30.8.2018

 

Kirjoitin Zero Waste -postauksessa pari kuukautta takaperin siitä, miten haastavalta ajatus muovittomasta elämästä tuntuu. Loppupeleissä fiilis on kuitenkin peräisin pelkästä mututuntumasta, sillä rehellisesti sanottuna, en ole erityisen aktiivisesti yrittänytkään keskittyä muovin vähentämiseen tai ottaa selvää, millaisia mahdollisuuksia siihen on tarjolla. 

 

Toisin on nyt. Tarkoitukseni ei ole muuttua yhdessä yössä totaalikieltäytyjäksi vaan tehdä kenttätyötä ja kartoittaa niitä tilanteita, joissa muovittomuus on oikeasti vaihtoehto. Näitä havaintoja jakaakseni päätin aloittaa juttusarjan, jossa julkaisen kerran kuussa pieniä ja vähän suurempia löydöksiä kuukauden varrelta. Zero waste -vinkkien lisäksi vinkkaan myös muista ekologisemmista ja eettisemmistä tuotteista ja valinnoista, jotka on helppo ottaa arjessa huomioon.

 

 

#1: Koiran herkut irtomyynnistä

 

Koska haluan, että ulkoilu Churron kanssa on mahdollisimman helppoa sekä Helsingin keskustassa että koiria ja polkupyöriä vilisevällä Lauttasaarella, vierellä kävely pyydettäessä on oleellinen taito. Ja jotta se pysyy yllä, vahvistan sitä ruokapalkalla jatkuvasti. Tämä taas tarkoittaa sitä, että nameja kuluu melkoisella tahdilla. Mustissa ja Mirrissä myydään koiranherkkuja irtomyynnissä ja päätin kokeilla, onnistuisiko niiden ostaminen omaan purkkiin. 

 

No, onnistuihan se, mutta myyjä katsoi minua niin huvittuneen näköisenä, että olin aivan varmasti ensimmäinen asiakas, joka ilmestyi kauppaan oman astian kanssa. Ei taida lemmikkiteollisuudessa ekologisuus olla ykköstrendi. Ainakin Mustissa ja Mirrissä palkkionamien ostaminen siis onnistuu muovitta, mutta irtoherkkujen kilohinta vihlaisee. Halvemmalla pääsee muoviin pakatuilla herkuilla, mutta luulen, että meillä mennään purkki kainalossa kauppaan jatkossakin.

 

* Itse asiassa luulen, että ensi kerralla ostan namit ruokakaupasta hankittuun, hedelmille tarkoitettuun kestopussiin ja säästyn purkin punnitsemisen vaatimalta kassajonotukselta!

 

Lisää ajatuksia koiranomistamisen ekologisuudesta täällä.

 

 

#2: Suomessa viljelty kvinoa

 

Kotimaista kvinoaa! Etelä-Amerikasta kotoisin oleva supervilja on kasvattanut suosiotaan länsimaissa niin paljon, ettei Andien köyhillä paikallisilla ole enää varaa perinneruokaansa. Moninkertaisesti lyhyemmän kuljetusmatkan lisäksi kotimaisen suosimisella on  siis myös eettisiä vaikutuksia. Ilmaston muuttuessa suomalaisten viljelijöiden on löydettävä uusia viljelykasveja ja kvinoa näyttäisi menestyvän myös näillä leveysasteilla.

 

Kotimainen kvinoa puuroutuu helpommin kuin tuontitavara, joten keittoajan kanssa kannattaa ollaa tarkkana. Maussa se ei häviä ulkomaisille vastineilleen! Kotimaista kvinoaa tuottaa muun muassa SunSpelt.

 

 

#3: Granitin kestopussit

 

En varmasti ole ainoa, joka on menettänyt hermonsa ruokakaupoista ostettavien kestohedelmäpussien kanssa, koska hintatarrat eivät niissä yksinkertaisesti pysy. Ostin Granitista kaksi pientä verkkokassia enkä voisi olla tyytyväisempi. Tarrat pysyvät kiinni ja pieni kassi venyy melkein epätodellisen tilavaksi. Kassi on 80 % puuvillaa ja 20 % polyesteriä.

 

 

#4: Bee's Wrap -liinat

 

Elmukelmun täytyy olla zero waste -uskovaisen pahin painajainen. Meillä astioihin jääneet tähteet ovat saaneet kannekseen lautasen ja puoliksi syödyt hedelmät isketään jääkaappiin sellaisenaan. Pakatessani eväsleipiä keittiöpyyhkeeseen oli kuitenkin myönnettävä, etteivät ratkaisuni välttämättä ole niitä käytännönläheisimpiä.

 

Bee’s Wrap on vaihtoehto muovikelmulle. Uudelleenkäytettävät, pestävät liinat on valmistettu mehiläisvahalla, jojobaöljyllä (näillä kahdella on antibakteerisia ominaisuuksia) ja pihkalla päällystetystä luomupuuvillasta. Käsien lämpö saa liinan muotoutumaan esimerkiksi kulhon tai sitruunanpuolikkaan ympärille. Käytön jälkeen liinat pestään viileällä vedellä ja hellävaraisella saippualla ja oikein huollettuina sekä usein käytettyinä ne säilyvät jopa vuoden. Liinoja valmistetaan käsin Vermontissa.

 

Hunajan ja mehiläisvahan eettisyys jakaa mielipiteitä. Olen eläinrakas, mutta omat syyni vegaaniseen ruokavalioon siirtymiseen liittyvät ympäristöön. Jos maapallon ekosysteemit romahtavat, menettävät miljoonat lajit elinmahdollisuutensa. Kannatan esimerkiksi hyönteisten tuottamista ihmisravinnoksi, koska se kuormittaa ympäristöä moninkertaisesti vähemmän kuin muun eläinperäisen proteiinin tuotanto. Lähituotettu hunaja taas on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi kaukaa tuotu agavesiirappi (suunnitelmissani on pureutua hunajantuotantoon syvemmin vielä tämän syksyn aikana). Loppupeleissä tässäkin on kyse henkilökohtaisesta priorisoinnista  – jokainen perustelee valintansa itselleen jollain tavalla.

 

Ostin siis tyytyväisenä Bee's Wrap -paketin ja olen jo valmiiksi innoissani liinojen käytännöllisyydestä esimerkiksi reissun päällä!

 

Kolmen suuren liinan setti maksoi Ruohonjuuressa noin 21 euroa.

 

Palvelutilanteissa, kuten ruokakaupassa ja kahviloissa, on totuttu toimimaan tietyllä tavalla. Vaatii uudelleenohjelmoitumista muistaa tiedustella vaihtoehdoista ja kieltäytä esimerkiksi pillistä ennen kuin lihasmuistilla toimiva asiakaspalvelija on sulavalla liikkeellä tiputtanut sen lasiin. Olen yrittänyt ottaa tavaksi aina tilaisuuden tullen kysyä, josko smoothien saisi lasiin sen ainaisen muovipurkin sijaan ja ruuan ostaminen omaan rasiaan onnistuisi. Iso Omenan K-marketissa salaattibaarin antimia ei saanut latoa omaan boksiin, vaikka sellainen oli sattumalta mukana. Ärsytti. Lauttasaaren kauppakeskuksen K-Supermarketissa se kuitenkin onnistuu. Kyse on useimmiten käytännön järjestelyistä (kuten mahdollisuudesta punnita oma rasia), jotka saattavat toteutua, jos riittävän moni kyselee niiden perään.

 

Lisää kenttähavaintoja ensi kuussa, stay tuned!

 

Please reload