Hiilipäästöjen kompensoiminen – mitä se tarkoittaa?

13.9.2018

 

 

 

 

 

Ostin poikaystäväni kanssa lentoliput Teneriffalle. Olemme viimeksi olleet ulkomailla yhdessä kolme vuotta sitten (kuvat ovat silloiselta Italian reissultamme), joten olen reissusta innoissani. Ja kuitenkin tunnen omantunnon vihlaisun.

 

Lennän vuodessa keskimäärin yhden edestakaisen Euroopan sisäisen matkan. Moniin tuttuihini verrattuna se on vähän, mutta mielessäni silti aivan liikaa. Sitran Elämäntapatestissä lentokilometrit tekevät minusta ympäristöuhan. No ei ihan, mutta siltä se tuntuu. Elämäntapatestissäkin mainittu, minua jo pitkään mietityttänyt aihe, ovat päästöjen kompensaatiomaksut. Toimivatko ne todella? Miten? Ja mihin maksu kannattaa maksaa?

 

Kysyin asiasta ilmastopolitiikan parissa työskentelevältä, ympäristöekonomiaa opiskelevalta ystävältäni. Ja sanon nyt jo tähän väliin, että maksakaa se kompensaatiomaksu lentolippuja ostaessanne, koska sillä on merkitystä.

 

Miten hiilikompensaatiomaksut toimivat?

 

Hiilikompensaatioiden taustalla on ajatus, että päästöjesi vähentämisen sijaan maksat siitä, että päästöt joko poistetaan ilmakehästä tai jokin toinen taho vähentää päästöjä jossain muualla. Tällainen kompensoiminen toimii ilmastotekona tilanteissa, joissa päästöjen vähentäminen on vaikeaa tai mahdotonta tai silloin, kun se on todella kallista. Kaiken kulutuksen aiheuttamien päästöjen kompensoimiseen ei kuitenkaan ole olemassa tarpeeksi keinoja ja siksi ensisijainen tapa oman hiilijalanjäljen pienentämiseen on valita vähähiilisempi vaihtoehto aina kun se on mahdollista.

 

Hiilidioksidipäästöjä voi kompensoida kahdella tapaa – joko niin, että mitätöit esimerkiksi lentosi päästämän hiilidioksidimäärän tai niin, että hiilidioksidia poistuu ilmakehästä suurempi määrä, kuin mitä lentosi sinne päästi. Metsittämisprojektit ovat esimerkkejä projekteista, joissa hiilidioksidia poistuu ilmakehästä niin kauan, kuin puu on hengissä – parhaimmassa tapauksessa siis enemmän kuin mitä ilmakehään päätyi lentosi aikana.

 

Eikö jokainen rahoittaisi kompensaatiomaksuillaan mieluiten juuri tällaisia projekteja, joiden avulla hiilidioksidin määrä ilmakehästä vähenee pelkkien omien päästöjen mitätöitymisten sijaan? 

 

Teoriassa metsittämisprojektit ovat parhaita tapoja hiilen sitomiseen, koska kustannustehokasta hiilensitomisteknologiaa ei metsien lisäksi vielä ole. Päästöjen kompensoimiseen puita istuttamalla liittyy kuitenkin monia haasteita. Puu sitoo hiiltä vain niin kauan, kuin se on hengissä, minkä jälkeen siitä tulee taas hiililähde (ellei se päädy pitkäaikaiseen käyttöön, kuten rakennusmateriaaliksi). Se, miten paljon hiiltä puu sitoo, riippuu monesta asiasta, esimerkiksi maaperästä, puulajista ja ilmastosta. On lähes mahdotonta mitata, kuinka paljon hiiltä juuri sinun rahoillasi istutettu puu lopulta sitoo.

 

Keskimäärin päästöjä kompensoidaan ottamalla päästöoikeuksia pois muualta, jotta määrän voisi päästää itse. Tarkoituksena on siis päästä päästöjen kannalta siihen tilanteeseen, jossa oltaisiin, jos olisit jättänyt lennon väliin. Esimerkiksi CO2Esto on suomalainen yritys, joka mitätöi EU-päästökaupasta päästölupia maksetun määrän verran. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yritys ostaa päästöluvan pois päästöoikeusmarkkinoilta, jolloin firmat ja organisaatiot eivät voi enää koskaan ostaa sitä. Kompensaatio on siis ikuinen.

 

Voiko kompensaatiojärjestelmiin luottaa?

 

EU:n päästökauppamarkkinoilla on noussut esiin ongelmia sellaisten kompensaatioiden kanssa, joita yritykset ovat saaneet hyödyntää. Näissä tapauksissa kompensaatiomaksut päätyivät projekteille, jotka olisivat joka tapauksessa toteutuneet. Esimerkiksi joihinkin Itä-Euroopan projekteihin haettiin halpaa rahaa päästökompensaatiomaksujen kautta. Mutta keskimäärin, jos löydät luotettavalta näyttävän, verifioidun ja pienen tason järjestelmän, se luultavasti toimii. YK myös sertifioi erilaisia kompensaatiotapoja. 

 

Kannattaa myös ottaa huomioon, että päästöjen kompensoinnista on kyllä jonkin verran ilmastohyötyjä, mutta niillä haetaan myös esimerkiksi ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä. Vaikka et välttämättä kokonaan kompensoisi päästämääsi hiiltä, vaikutat todennäköisesti positiivisesti jollain muulla tavalla. Mutta jos haet niin sanottua nollapäästöä, päästöoikeuden mitätöinti on hyvä tapa, koska se on verifioitu. Sillä ei voi huijata.

 

Kompensoivatko suomalaiset päästöjään?

 

Oletan, että jonkin verran. Jotkin lentoyhtiöt tarjoavat päästökompensaatiota ja summat ovat usein melko pieniä, mutta jostain syystä ihmiset eivät tartu niihin. Kompensaatioiden hintahaarukka voi olla hyvinkin suuri riippuen siitä, mitä rahoittaa – jotkut projektit ovat luonnollisesti kalliimpia kuin toiset. Päästöoikeudet ovat keskimäärin vielä melko halpoja. Saattaa kuitenkin olla, että kymmenen vuoden kuluttua metsittämisprojektit tulevat suhteessa edullisemmaksi, kun päästöoikeuden hinta nousee. 

 

Lomalla ihmiset muun muassa syövät ja juovat enemmän kuin yleensä. En ihmettele, ettei lentojen päästöjen kompensoiminen ole lomalaisilla ensimmäisenä mielessä. Kompensoida voi kuitenkin muutakin kuin lentojen päästöjä. Voit esimerkiksi laskea autosi keskikulutuksen ja kompensoida sen.

 

 

CO2Eston mukaan edestakaisen matkan Euroopan sisällä kahdelta henkilöltä voi kompensoida 61,88 eurolla. Se ei mielestäni ole paljon. Ensisijaisesti on kuitenkin syytä miettiä, tarvitseeko reissuun ylipäätään lähteä – voisiko esimerkiksi työmatkan korvata Skype-palaverilla? Monelle ympäristön tilasta huolestuneellekin matkustaminen vaikuttaisi kuitenkin olevan se vaikein luopumisen kohde. Siksi on lohduttavaa, että toimivia kompensaatiotapoja on olemassa – minä ainakin nautin lomastani nyt kevyemmin mielin.

 

Laske ja kompensoi hiilipäästösi:

My Climate

CO2Esto

Climatecare

Carbonfund.org

Please reload