Learning Diary I: kirpputorit

12.8.2018

 

Suhteeni vaatteisiin on muuttunut vuosien saatossa radikaalisti. Lapsena äiti osti vaatteeni Stockmannin lastenvaateosastolta ja muista merkkivaateliikkeistä, eikä suostunut astumaan jalallaan Lindexiin tai H&M:ään, vaikka kuinka kinusin. Nyt ymmärrän miksi, mutta ala-asteikäisenä se tuntui vain epäreilulta. Siispä otin ilon irti halpavaatekaupoista heti, kun aloin saada omaa rahaa. Ja niitä kympin toppeja ja t-paitoja pursusi joka paikasta. Osaa niistä en käyttänyt ikinä.

 

Täytettyäni 18 pääsin töihin vaatekauppaan ja kohtalaisen suuri osa palkastani paloi vaatteisiin. Se on muuten kumma juttu, että kun tarpeeksi monta kertaa kiikutat jonkin mitäänsanomattoman vaatekappaleen sovituskopista paikalleen, se alkaakin yhtäkkiä näyttää hyvältä. Niin hyvältä, että se täytyy ostaa. Pistän kulutushurjasteluni nuoruuden piikkiin ja oman rahan huumaan, sillä parin vuoden jälkeen aloin systemaattisesti luopua hutiostoksistani.

 

Olin töissä siinä samaisessa vaatekaupassa yhteensä kuusi vuotta opiskelun ja työharjoitteluiden ohessa. Se oli ihana työpaikka, parempaa ensimmäistä duunia ei olisi voinut kuvitella. Vaihdettuani työpaikkaa huomasin, etten enää pitänyt shoppailusta. En ollut vuosiin ostanut vaatteita juuri muualta kuin työpaikaltani. Ja niitä vaatteita, jotka olivat lopulta päätyneet kotiin saakka, oli tuijoteltu monia työtunteja ennen ostamista. Kun lopetin, ostoksille olisi pitänyt varta vasten lähteä, kun aikaisemmin se hoitui siinä työn ohessa.

 

Eettisen kuluttamisen näkökulmasta tämä on osoittautunut odotettua suuremmaksi haasteeksi. Nautinnollisin ostokokemus yhdistyy mielessäni pieneen putiikkiin, jossa vaatteita on vähän ja ne ovat esillä siististi ja väljästi. Vertaa kirpputoreihin tai vaikka UFFiin – mielikuvieni räjähtäneet kasat ryppyisiä vaatteita eivät yksinkertaisesti houkuttele. Koska se tavara, jota ylipäätään hankin, koostuu enimmäkseen vaatteista, on aika astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Ekologisesti ja eettisesti valmistettuja vaatteita on olemassa ja tällaisten merkkien valikoimat ovat usein minulle juuri sopivan niukkoja. Koska budjettini rajat tulevat kuitenkin nopeasti vastaan, kallistun kirpputorien suuntaan.

 

Siispä, lähdin tutustumismatkalle Helsingin kirpputorien maailmaan. Varasin itselleni aikaa koko helteisen päivän ja pakkasin kevyesti optimoidakseni olosuhteet ja välttääkseni hikikiukun. Aloitin kevyesti kolmella kirpparilla, jotka kaikki osoittautuivat varsin helposti lähestyttäviksi ja joista jokaisesta löysin jotain oikeasti kivaa.

 

Kuvan kauluspaita on Monkin ja sain sen neljällä eurolla Konepajan Brunosta. Mekosta maksoin kahdeksan euroa Relove 5Kulmassa, merkistä ei tietoa.

 

Puuvillatoppi tarttui mukaani Kaivarin Kanuunasta 20 eurolla. Merkistä ei tietoa.

 

Marimekon silkkipuseron löysin Relove 5Kulmasta 79 eurolla.

 

Konepajan Bruno

 

Vuosien saatossa tehdyn hiljaisen ja tahattoman tutkimustyön tuloksena valitsin Konepajan Brunon ensimmäiseksi kohteekseni, koska olin kuullut siitä kaikkein eniten hyvää. Helteisenä sunnuntaiaamuna saavuin paikalle heti ovien avautuessa. Myyjät pystyttivät pöytänsä nopeasti eikä tungosta ollut. Liekö syynä ollut aikainen ajankohta vai mökkikausi, mutta niin ihmisten kuin tavarankin määrä oli kerrassaan optimaalinen! Avara ja korkea tila on kaunis ja happi kulkee. Moni myyjistä otti maksun vastaan Mobile Payn kautta, mikä oli erityisen hyvä, sillä tietenkin juuri tuona aamuna rahaa ei saanut nostettua mistään. Yhdet sortsit jouduin pitkin hampain jättämään ostamatta, koska vaivaista kolmea euroa ei minkään taskun pohjalta löytynyt.

 

Konepajan Bruno, Aleksis Kiven katu 17A (kirpputorien ajankohdat ilmoitetaan verkossa).

 

Kaivarin Kanuuna, Töölö

 

Itsepalvelukirpputori Kaivarin Kanuunan Töölön myymälä tarjosi pelastuksen ilmastoinnin muodossa. Tavara oli esillä väljästi ja vaaterekit oli helppo käydä läpi. Vaatteet olivat hyväkuntoisia eivätkä hinnat huimanneet päätä. Tästä huolimatta onnistuin tietenkin iskemään silmäni toppiin, jonka hinta oli 20 euroa. Se toppi on päälläni nytkin.

 

Kaivarin Kanuuna, Töölöntorinkatu 11
Aukioloajat: ti–pe 10–18, la–su 10–16.30
 

 

Relove 5Kulma

 

Itsepalvelukirpputori Reloven Töölön liike oli minulle jo tuttu, mutta kävin tutustumassa Pursimiehenkadulle auenneeseen Reloven ja Sis. Delin yhteiseen kahvila-kirpputori 5Kulmaan. Tilasta puuttui ilmastointi ja liikkeessä oli niin kuuma, että kahvilan kylmätuotteet oli siirretty pois esiltä keittiöön. Vaaterekit olivat esillä ahtaasti ja jo muutama asiakas sai tungoksen aikaiseksi. Vaatteet ja kengät olivat hyväkuntoisia, mutta hintataso korkea. Tälläkään kertaa se ei näyttänyt minua häiritsevän, sillä mukaan tarttui Marimekon kauluspaita 79 eurolla. Joku on sanonut, että köyhän kannattaa maksaa. En saa sitä lausetta selkäytimestäni.

 

Jos vaatteiden uudelleenkäyttö on syysi kirpputoreilla käymiseen alhaisten hintojen sijaan, voin suositella Relovea. Erityisesti Töölön liike kahviloineen on viihtyisä ja tilaa on huomattavasti enemmän.

 

Relove 5Kulma, Pursimiehenkatu 7

Aukioloajat: ma–pe 10–18, la 10–17 , su 12–17

 

Relove Töölö, Sandelsinkatu 6

Aukioloajat: ma–pe 10–18, la 10–17 , su 12–17

 

Kaiken kaikkiaan olen kierrokseeni tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa. Stay tuned <3

Please reload