Zero Waste Syyskuun opit

23.10.2019

 

Syyskuussa otin vastaan Zero Waste Syyskuu -haasteen. Oman elämäni voittajana avasin keittiön lavuaarin ruokasoodalla ja etikalla, sekoitin itse kodinpuhdistusaineen vanhaan suihkupulloon, pakkasin eväät rasioihin ja välipalahimon iskiessä muistin, että kahvihuoneen pöydällä on tarjolla luumuja ja omenoita työkavereiden pihapuista. 

 

Ja tapasin Bea Johnsonin.

 

Käsitteenä zero waste -elämäntapa on ollut minulle tuttu jo useita vuosia. Vaikka termi ei soittaisi kelloja, olet luultavasti törmännyt siihen jossain sen muodoista. Elämäntapaan liittyvät kestotuotteet, kuten uudelleenkäytettävät kahvikupit ja kangaskassit, ovat näkyneet katukuvassa ja keskustelu muovista ja sen mahdollisista haitoista on noussut otsikoihin myös Suomessa.

 

Zero waste -elämäntavan tavoitteena on sananmukaisesti olla tuottamatta jätettä neljän K:n ohjenuoraa noudattamalla: kieltäydy, korjaa, kierrätä, kompostoi. Elämäntapa on levinnyt ympäri maailman, mutta sen takana on yksi nainen – Bea Johnson.

 

Kerroin jo, missä onnistuin kuukauden aikana. En kuitenkaan edes yrittänyt välttää muovittomia pakkauksia ruokakaupassa. Lukuun ottamatta useaan muovikerrokseen pakkaamista, ruuan suojakääreillä on useimmiten tärkeä tehtävä: ruuan säilyvyyden parantaminen. Ilmaston kannalta ruokahävikki on merkittävästi suurempi paha, kuin kierrätykseen päätyvä muovi.

 

Päättäväisesti iskin keskelle keittiön pöytää myös zero waste -elämäntavan symboliksi nousseen lasipurkin, johon kerätä kuukauden aikana syntynyt sekajäte. Näin pääsisin paremmin kartalle siitä, mistä sekajätteeni muodostuu. No, voin kertoa, että koirankarvoista. Eivätkä kuukauden imurinsyömät karvat mahdu siihen purkkiin.

 

Takaisin Beaan. Hänelle zero waste -elämäntavassa on kyse ennen kaikkea elämänlaadusta. ”Discovering a life that’s based on being instead of having.”

 

Minulle zero waste on näyttäytynyt ihailtavana, mutta vaivalloisena yksityiskohtien syynäämisenä, jossa kokonaiskuva unohtuu. Mutta Bea totesikin, että zero wastesta tulee elämäntapa silloin, kun se yksinkertaistaa elämää eikä monimutkaista sitä.  

 

Lightbulb moment.

 

Olen yhdistänyt zero waste -elämäntavan kaikkeen ostamiseen liittyvään. Mistä voi ostaa pakkauksettomia tuotteita ja mistä parhaat eväsrasiat. Ja äh kun on nälkä ja voisin ostaa banaanin, mutta mieli tekee Fastin proteiinipatukkaa, mutten voi koska roskaa!!  

 

Mutta pointti ei olekaan siinä. Zero waste voisi määrittää uudelleen "hyvän" elämän. Sen, millaiset asiat elämässä ovat tavoittelemisen arvoisia. Jos et säästäkään rahaa tavaraan, mihin käytät sen? Kun uusi auto, isompi asunto ja designhuonekalut katoavat toivelistaltasi, mihin palkka kuluu? Aikaa ei voi ostaa, mutta ehkä zero waste -elämäntavan omaksuminen voisi vähentää tarvetta paiskia töitä kellon ympäri.  

 

 

 

 

 

 

 

Please reload